sunnuntai 30. elokuuta 2015

Pintakilta esillä Vanajanlinnan urheiluautotapahtumassa

Jo perinteeksi muodostunut tapahtuma osaltamme oli tänä vuonna mukavasti elokuun lopulla. Myös lauantai-päivä näyttelypäivänä sopi paremmin kuin aikaisempi sunnuntainäyttely. Tänä vuonna osastomme oli Vanajanlinnan etupihalla heti sisääntuloportin vieressä.
Tänä vuonna olimme liikkeellä Audin ja Plymouthin voimin, Audi maalipinnaltaan valmiina, viime talven projektiaudi siis. Plymouth taasen odottaa ensi talven projektiautona uutta pintaa. Mukana olivat kolmosen Siiri ja Tuomas koko päivän, muutama muukin opiskelija kävi osastolla esittelemässä autoja.


Aamukasteinen nurmikko ja osastomme valmiina näyttelyyn.
Siiri ja Tuomas poseeraavat Audin kanssa..
Auringon valo tuo hienosti esiin kuultovärjäyksen ja tummemman liukuvärjäyksen.
Plymouth vaatii hieman koritöitä ja uuden pinnan... Iltapäivästä saimme niskaan kunnon sadekuuron, johon näyttely sitten päättyikin...
Vettä tuli oikein kunnolla, onneksi pöytä ja kromimallit kestävät kosteutta :-)

Kiersin kameran kanssa alueella ennen varsinaisen näyttelyn alkua, urheiluautopuolella oli paljon hienoja laitteita. Silmiinpistävän hyvä taso autojen entisöinnissä miellytti.

Tämä museoauto miellytti kovin silmää, ympäröivä puutarha ja järvi takana sai ottamaan hieman romanttisenkin kuvan autosta. Tästä voisi vaikka maalata taulun....
Tämä Mustang-malli on yksi omista suosikeistani. Huomaa virheetön maalipinta kyljen peilauksesta...
Jotenkin kierolla tavalla tästä kuvasta tulee mieleen Autot-animaatio...
Yksi parhaista "uusiotuotantomalleista" Dodge Challenger....
Vähän ylivalottunut kuva Viperistä.. Perän muodot tulevat raidotuksen avulla hienosti esiin...

Anskun osasto, Pekko ja Ville tutustuvat kynäruiskumaalauksiin.....
Sää suosi suurimman osan ajasta, kiitokset kaikille mukana olleille opiskelijoille!

perjantai 28. elokuuta 2015

Ykkösten ja vähän aikuistenkin kanssa pinnalla...

Nyt on muutama viikko koulua takana uusien ykkösten kanssa. Samoin näyttötutkintolaisia on saatu mukavasti lisää.
Meillä on käynyt erittäin hyvä onni uusien ykkösten kanssa taas kerran. Olen tarkkaillut opettaessa joukkoa ja havainnut nykynuorten fiksuuden sekä motivaation opiskella. Uusi tapa integroida YTO-aineita(Matematiikkaa, Fysiikkaa ja Kemiaa) tuntuu muutaman integraatiotunnin jälkeen onnistuneelta tavalta kytkeä tietopuolinen teoriaopetus käytännön harjoitusten kanssa.
Teorialuokassa tutkitaan Pintakilta-weeblyssä olevaa fysiikan ja kemian aineistoa...
Suolavesiliuos, johon jätimme viikko sitten hiomahuopaa

Rautanaula ruostui vedessä...
Konkreettinen testi ja sen tulokset sitoivat teoriatietoa korroosioneston suihkupuhdistus- ja ruiskumaalausharjoitusta silmällä pitäen....

Opiskelijoiden metalliosat pesukoneessa, kemiallinen esikäsittely käynnissä.
Keskiviikkona siirryin kouluttamaan OPSO-aikuisia samalla kun Jukka siirtyi ykkösten kanssa jatkamaan harjoitustöitä... Torstaina lähetimme ykkösluokan aikuisopiskelijoista koostuvan tiimin Anzelikan johdolla työmaalle pohjustamaan lentokoneen keulaa... Pieni haaste mukanaan, sillä olin itse käynyt etukäteen hiomassa kohdetta vähän... 

Anzelika(vas.) tiimin kanssa.(Pavel, Terhi, Pekko, Ville ja Tiia) Asiakas kiitteli kovasti tiimin työtahtia ja motivaatiota.  Kuva Pekka J. Kauppi
Perjantai oli ohjauspäivä, mutta kummasti alkoi opiskelijoita ilmaantua heti kahdeksalta koulun työsaliin... Anzelika oli lupautunut ohjaamaan vapaaehtoisille seinämaalaus- ja erikoismaalaustekniikoita, kakkoset ja kolmosetkin olivat edustettuina ja kiilloittivat Audin viikonlopun näyttelyä varten... Tuntui opettajana vähän epätodelliseltakin tämä hieno vapaaehtoisuus ja into oppia uusia asioita! Myös ohjattavat nuoret olivat ajallaan paikalla ja oli mukava tutustua heihin kiireettömästi jutustellen, mitä ei yleesä pysty tekemään hektisen työsalipäivän aikana. Hienointa tässä työssä on nähdä hymyileviä nuoria kasvoja ympärillään aidon tiedonhalun motivoimina.
Kuvassa kollega Jukka Rinne näyttää, miten peltiä oikaistaan uusin menetelmin. 

 Kyllä opettajan työ on sitten huippua ja mukavaa! Kiitokset kaikille nuorille(ja vähän vanhemmillekin) opiskelijoille sekä eritoten mahtavalle työporukalle.

torstai 13. elokuuta 2015

Blogi aukeaa jälleen...

Päätin jo tuossa aikaisemmin lopetella tämän blogin päivittämisen,  Opettajakillan blogi, jonne ajattelin siirtää ajatusteni jakamisen, muuttikin suuntaansa hieman.
Opettajakilta kasvoi kokeiluluontoisesta weebly-sivustosta täysiveriseksi killaksi, jonka hallinta on kaikkien kiltaan kuuluvien opettajien, ei ainoastaan itseni tehtävänä. Palasin tänä syksynä takaisin Pintakiltaan opettamaan ykkösluokkalaisia uuden opetussuunnitelman myötä. Päätin, että herätetäänpä tämä vanha blogi jälleen, kun aloitan kirjoittelemaan tulevaisuuden pintakäsittelijöiden kanssa sattuvista kommelluksista, joten tervetuloa takaisin seuraamaan elämää Pintakillassa tähän blogiin.

Ensimmäinen viikko on takana ykkösten kanssa, koen taas kerran olevani kovin onnekas oppilaideni suhteen, mukavaa ja asiallista nuorta porukkaa, heidän kanssaan tulee varmasti vauhtia ja värikkäitä tilanteita eteen pinnalla.
Ensimmäinen ammattiaineisiin integroitu Fysiikan ja kemian tunti menossa... Anna Salonen haastaa uutena Pintakilta-tiimin jäsenenä opiskelijoita ajattelemaan...
Pintakilta-ykköset valkohaalaristen ammattitutor-opiskelijoiden johdolla sovittelemassa uusia hengityssuojaimia
Tutustu ylläolevaa kuvaa klikkaamalla Pintakillan uuteen Pintakilta 360-ympäristöön
Myös uusi kilta, Raksakilta Original Hämeenlinna on bongattu Ammattiopisto Tavastiassa, tervetuloa mukaan Jukka ja kumppanit!
Verestin vähän, mitä se auton maalaus oikein on kesäloman aikana... Lisää kuvia löytyy täältä.

-Jari-


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Blogin päivitys loppuu...


Päätin lopettaa tämän blogin päivittämisen, koska taiteen tekeminen ja erikoismaalaus sopivat yhteen, opetustoimintani taas on muuttanut muotoaan kovin aikuiskoulutuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen tultua mukaan työnkuvaani. 

Erikoismaalaus- ja taidejutut löytyvät klikkaamalla kuvaa...
Tässä uudessa blogissa pohdin tulevaisuudessa lähinnä taiteeseen ja maalaamiseen liittyviä asioita. 


Kiltakoulut- ja opetusjutut sisältävä blogi löytyy taas klikkaamalla tätä kuvaa...

Opettajuuteen liittyvät asiat taasen tulevat päivittymään tähän blogiin.

Kiitokset kaikille lukijoilleni hienoista kommenteista Bloggerin puolella, toivottavasti jatkatte seuraamista näissä uusissa ympäristöissä.

Jari Välkkynen

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Maalausta pitkästä aikaa

Viime aikoina opetukseen liittyvät työt ovat vieneet suuren osan ajastani,  joten deadlinen lähestyessä päätin pääsiäisenä tehdä jotain maalaukseen liittyvää. Hallissa on moottoripyörän tankki ja tulevan Joulun joulukortit, jotka pitäisi saada valmiiksi.
Tuumasta toimeen, aloin heti pitkäperjantain aamusta virittelemään työtilaa maalaukselle suotuisaksi. Kävin ensimmäisenä toteamassa, että sähköt ovat näköjään olleet pois päältä jonkin aikaa.(ATEX-tila, joten sähkökatkon jälkeen pitää manuaalisesti laittaa sähköt uudelleen päälle.) Sähkökatko ei yleensä haittaa, jos maalailee päivittäin, mutta nykytilanteessa sähköt ovat olleet poissa varmaankin viikon, pari.... Vesiohenteisia maaleja ei saa päästää jäätymään, joten vähän jännitti miten maalit jaksavat... No maalinsekotuskone piti heti päälle kytkettäessä erikoisen, valittavan äänen joten oli syytä epäillä, että jokin on pielessä... Sideainepurkin kansi auki, ja toteamus, että nyt ei ole kaikki kohdallaan....
Mielenkiintoinen kemiallinen ilmiö, sideaine oli styroksin näköistä kuivaa massaa... Tosin hintaluokaltaan sellainen 270 euroa.... + kaikki maalit uusiksi... ehkä pari tonnia...
Pikaisen tarkastuksen jälkeen päätin kilauttamaan kaverille, eli Veini Pirttilahdelle SP-Automaalit Oy:n. Veini avasi ystävällisesti maalikaupan vuokseni pitkäperjantaina, todella hienoa asiakaspalvelua!
SP-Automaalit palveli hienosti, sain kaikkia tarvitsemiani sävyjä pienen määrän, jotta pääsen työssä eteenpäin. Toisaalta tässä on nyt mahdollisuus miettiä värimerkin vaihtoakin samalla...
Kun maalit ja sideaineet olivat kunnossa, aloin tarkastelemaan ruiskukalustoa vähän kriittisemmin... Havaitsin, että parin viikon tauon jälkeen kynäruiskuilla ei välttämättä enää käynnistetäkään töitä kuten parin päivän tauon jälkeen.(Tosin tämän kyllä tiesinkin....)
Ruiskut läjässä... Keräsin kaikki kynäruiskut pesua varten samaan kuvaan...
Veini myi pari huoltospray-purkkia mukaan, kun kerroin tulevasta ruiskunpesu-tapahtumasta. Asiakkaan ja vanhan pintakäsittelijän asenteella ensin kriittisesti mietin, onko noista mihinkään, kun ei ole ennenkään tarvittu.... Onneksi tässä tapauksessa uskoin asiantuntijan ääntä. Aikaisemman liuottimessa uittamisen ja tinnerillä sutimisen sijaan sain oikeasti helpolla ruiskut puhtaaksi. Laitan tähän loppuun pienen info-osion, miten kynäruisku nykyisin kannattaa pestä;

Ensin täysin ryytynyt ruisku alustalle, jolle voi ruiskuttaa liuotinta. Tässä ruiskussa ei edes neula suostunut liikkumaan....
Ruiskutin reilusti puhdistusainetta ensin kaikkiin onkaloihin, jonka jälkeen myös ulko-osiin, molemmille puolille..
Saman ruiskun toinen puoli n. 5 minuutin vaikutusajan jälkeen. Huomaa myös alustan lakkapinnan krakeloituminen...
Kuivunut maali ja lika lähti kevyesti pyyhkäisemällä ruiskun pinnoista.. Myös ruiskun purkaminen oli hetken liottamisen jälkeen helppoa, huoltospray tunkeutui osien sisälle saaden jopa ryytyneen neulan irtoamaan helposti.
Custom Micron-mallien säiliöiden kannet joutui kuitenkin avaamaan perinteisesti puukon avulla.
Myös vesiohenteiselle maalille tehty puhdistusaine toimi todella hienosti, tarkempaan työhön tarkoitetut pienemmät Iwata CM ruiskut eivät vaatineet niin raskasta puhdistamista kuin isommat kynäruiskut.
CM:n säiliöiden maalikanavat pitää kuitenkin rassata auki kuten ennenkin, tosin huoltospray pehmitti maalin huomattavasti nopeammin kuin tinneri-pohjainen ohenne.
Laitoin  säiliöiden sisään liuotinpohjaista sprayta ja sen jälkeen kannet kiinni ja likoamaan pieneen lasipurkkiin. Aine vaikutti muutamassa minuutissa avaten pienet maalinsiirtokanavat säiliöiden alaosassa.(Tosin rassaus oli tarpeen, mutta helpompaa kuin yleensä.)
Liotin myös Iwatat vesiohenteisessa liuotteessa muutaman minuutin ennen liuottimen läpilaskemista.
Liuotin läpi ruiskusta vielä ennen huoltorasvausta.
Ruiskutin vielä ohenteen pintaan, jonka jälkeen kuivasin ruiskun puhtaalla paperilla.
Ruiskut ojennuksessa puhtaina ja huollettuina.
Tästä on hyvä jatkaa, joulukortit tulollaan...
Tekee hyvää välillä joutua miettimään ammatin perusteita, ruiskujen huolto ja maalien säilytys ovat perusasioita, joista tuli tällainen vähän kalliimpi muistutus. Monesti kun on riittävän kauan tehnyt samaa työtä, voi alkaa oikomaan asioita, jotka ovat kuitenkin tärkeitä suorittamisen onnistumisen kannalta. Ruiskujen pesuun ei ole tullut kiinnitettyä kovin paljoa huomiota, mutta näillä uusilla kemikaaleille se helpottuu niin paljon, että päätin alkaa käyttämään vesiohenteista huoltosprayta jokaisen maalauskerran jälkeen, sillä puhdistus on todella helppoa, jos ruiskua ei päästä liikaa likaantumaan.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Opettajien ja kouluttajien opettamista...

Uusi aluevaltaus itselläni on Pintakilta- ja Kiltakoulut-tyylisen opetusmenetelmän selventäminen muille kouluttajille ja opettajille. Koin aluksi kovin haastavaksi tämän osan työstäni, mutta nyt jo useamman kerran asioita kouluttaneena uskallan tehdä pienen blogituksen tästä....

Hyvänä tukena ja kollegana on toiminut lehtori Keijo Hakala HAMK-opettajakoulutuksen puolelta. Keijon kanssa olemme kehitelleet vähän uudenlaista teorian ja käytännön vuorotteluun perustuvaa kouluttamisen mallia. Mallissa tuodaan ensin aihealue esille, joka toimii tavallaan alustuksena. Tämän jälkeen "henkilökohtaistetaan" koulutusta kuuntelijoiden mukaan, eli kouluttajat ovat tarkkana ja tarvittaessa muuttavat oman esityksensä rakennetta haluttuun tai toivottuun suuntaan.(Yleensä ensimmäisenä koulutuspäivänä kannattaa laittaa koulutettavat ongelmalähtöisiin malleihin perustuvien tehtävien kautta motivoitumaan... ja tutustumaan toisiinsa.)

Tämä vaatii kouluttajilta yhteistyötä ja pelisilmää, sekä koulutuksen rakenteen joustavuutta tarvittaviin muutoksiin vaikka lennosta. Näin toimien mielenkiinto ja motivaatio säilyvät koulutettavilla. Hyviksi havaitut työkalut ovat Moodle tehtävien palautuspaikkana sekä Prezi tiedon pilvitallennukseen erilaisine esitysvaihtoehtoineen.(Prezissä voi lennossa lisäillä ja poistaa esityksen sivuja, jos ne ovat sinne valmiiksi tehdyt.)
Prezi aineistopankkina. Kokonaisuus on tämän näköinen, sisältäen aiheesta paljon tietoa, josta valitaan "polku", jota muokataan kuulijoiden mukaan. Kaikkea tietoa ei tarvitse toistaa, jos kuulijat ovat asian jo omaksuneet aikaisemmin...
Tässä kuvassa polkua on muokattu ko. ryhmän tarpeiden mukaan. Keskityimme niihin esityksen osiin, jotka aiheuttivat eniten keskustelua tai kysymyksiä.

Koulutettavia tulee kuulostella koko koulutuksen ajan. Koulutuksen tarkoitus on yleensä tiedon siirtäminen ja ajattelun tehostaminen, joten kokoaikainen vuoropuhelun ylläpitäminen on yksi tärkeimmistä elementeistä. Harvoin voidaan stimuloida ajatuksia pelkästään laittamalla koulutettavat kuuntelemaan kouluttajaa, vaan osa asioista jää huomattavasti helpommin mieleen itse ajattelemalla sekä kommentoimalla. Myös ajattelun saaminen ulos tavanomaisista raameista aihealueen suhteen on tärkeää, ellei jopa pakollista.

Mielenkiintoiseksi tämän työn on tehnyt se, että harppaus ammattialani opettamisesta enemmän teoriapainotteiseen suuntaan ei olekaan ollut niin vaikeaa kuin luulin. Toinen iloinen yllätys on ollut koulutettavien motivaatio, kuten myös kriittisetkin kannanotot ko. aiheeseen liittyen. Monesti kannanotoista ja kommenteista on päästykin kehittämään aihealueen keskustelua ihan uusiin suuntiin. Kiitokset hyville koulutettaville, tästä on mukava jatkaa!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pintakilta-oppimisympäristö palkitsemisen kohteena

Viime päivät ovat sisältäneet yllätyksiä.. Sain Opetushallitukselta tunnustuksen Pintakilta-oppimisympäristön kehittämistyöstä, juuri kun olin Rahtareiden palkinnosta toipunut...
Täytyy sanoa, että olen kyllä otettu tästä.. Ihmeellisesti jo toinen tämäntyylinen tapahtuma viikon sisään...
Kuva Anu Konkarikoski. 
Vuoden pedagoginen kehittäjä 2013(ammatillinen sarja)-palkinto tuli yllätyksenä, vaikka Pintakilta on ollutkin paljon esillä. Pintakillan kehittäminen ei ole ollut yksin tekemistä, vaan koko Kiltakoulut-tiimi ansaitsisi vastaavan palkinnon. Olisi ehkä aiheellista kerrata vaiheet, jotka johtivat yhden projektiseurantasivun kautta oppimisympäristön kehittämiseen ja lopuksi Kiltakoulut-hankkeeseen, jossa oppimisympäristöä levitetään muillekin aloille.
Uusin versio Pintakillan logosta. Opiskelijat saivat äänensä kuuluviin, joten vaihdoimme taustan mustaksi, tekstin oranssiksi.

Pintakillan uudet opiskelijat syksyllä 2013 yhteiskuvassa.
Aluksi on aiheellista kiittää kaikkia mukana olleita kehittäjiä, joita on paljon. En kykene heitä nimeltä luettelemaan, sillä niin moni on omalla työpanoksellaan myötävaikuttanut Pintakillan ja Kiltakoulujen kehitykseen.

Mistä Pintakilta sai alkunsa?
Pintakilta-wiki perustettiin ensin Corvette-projektimme seurantasivustoksi, osana Kroy-Troy hanketta. Hankkeen projektipäällikkö Hannu Kuusela etsi 2011 alkuvuodesta oppilasryhmää, joka olisi innokas blogittamaan ja minä taas etsin hyvää alustaa projektin seurantaa silmällä pitäen. Kysyin opiskelijoilta, josko he suostuisivat tämänlaatuiseen toimintaan, ja yksimielisen, myöntävän vastauksen jälkeen löimme Hannun kanssa kättä päälle.
Corvette-projekti loppuvaiheessaan... Corveten väriteemasta saimme Pintakillan logoon sävytyksen.
Myös henkilökunnan työasuissa väriteema tuli esille... Juha Viljamaa ja Marika Laine toimivat opettajatiimissämme.
Oppimistyyli vertaistutoreineen, projektioppimisineen ja työvaltaisine menetelmineen oli kyllä ollut käytössäni jo opetustöideni alustä lähtien. Yrittäjätaustaisena lähdin siitä ajatuksesta, että opiskelijoiden tuli olla sellaisia, jotka voisin itsekin ottaa töihin. Nopeasti havaitsin itse sähköisen median tuoman edun opettajan työhön; Nuoret opiskelijat tekivät motivoituneemmin blogeihin päivityksiä kuin kirjoittivat Power-pointeista vihkoon kynällä... Myös wikialusta toimi hienosti aikataulutuksen ja aineistopankin ominaisuudessa, joten Kroy-Troy hankkeen päättyessä en itse voinut enää palata aikaisempaan tyyliini. Seuraavana syksynä alkoi tulla omituisia yhteydenottoja eri puolilta Suomea, meitä oli seurattu kiinteästi sosiaalisessa mediassa.  Oulun seudun opettajakorkeakoulun Sanna Brauer oli ottanut omiin esitysmateriaaleihinsa meidät esimerkkinä ja näin Pintakillan näkyvyys alkoi lisääntyä nopeasti. Myös Minna Taivassalo-Salkosuo Opetushallituksesta seurasi kiinteästi toimintaamme sitä toisinaan kommentoidenkin.

Pintakillan "vanha" logo, ajalta jolloin Pintakilta Tampere perustettiin.
Pintakilta Tampere
Petri Jäminki silloisesta Pirkosta, nykyisestä Tredusta soitteli syksyllä 2011 ja kyseli, josko he voisivat Hannu Waltzerin kanssa tulla käymään. Hannu opettaa automaalareita, ja Pintakillan tyyli kiinnostaisi. Miehet tulivat tutustumaan ja iltapäivästä oli Pintakilta Tampereen perustamisesta sovittu. Havaitsimme, että teimme spontaanisti yhteistyösopimuksen opettajien kesken, jossakin vaiheessa mietimme, pitäisikö myös koulujen johtoa informoida. Molempien oppilaitosten johto näytti vihreää valoa, joten aloitimme tiiviin yhteistyön.

Opetushallituksesta...
..pyydettiin esittelemään Pintakilta-hanketta. Hämmästys oli osalla suuri, kun kerroin, että teemme tätä opettajien kesken vapaaehtoisesti ilman taustalla olevaa virallista hanketta.(Kroy-Troy päättyi osaltamme edellisenä keväänä.) Palatessamme Petri Jämingin kanssa tilaisuudesta Petri tokaisi, että täytyykö sen olla aina Pintakilta, eikös voisi olla vaikka Asentajakiltakin? Petri kun opettaa asentajia. Asiat lähtivät menemään omasta näkökulmastani melko nopeasti ja ilman suunnitelmia eteenpäin, Salon Keikkalijoiden kanssa olimme vertaisarvioimassa Petrin aikaisempaa hanketta Tredussa, kun mietimme yhdessä vähän humoristisestikin kaikkien alojen yhteistä Kilta-hanketta....Koska joukko kehittäjiä oli paikalla, eikä kukaan painanut jarrua tai puhunut järkeä, perustimme siltä istumalta "Ammattikillat"-facebookryhmän....

Pintakilta ja Keikkailu olivat ensimmäisinä mukana...
Tämän jälkeen nopeassa tahdissa Anu Konkarikoski saatiin toimintaan mukaan, sillä hän jatkoi Kroy-Troy hanketta Hannu Kuuselan jälkeen. Kävin esittelemässä Pintakiltaa monissa eri tilaisuuksissa, samaan aikaan keräten innostuneista ja asiasta kiinnostuneista opettajista mahdollista uuden hankkeen verkostoa. Anu mietti tulevan, uuden hankkeen muotoa ja mallinnusta Pintakillan periaatteiden mukaan. Kesäkuussa 2012 meillä oli Kiltakoulut-hankkeen perustamiskokous, jonne kutsuimme tapaamamme, kiinnostuneet ja omasta näkökulmasta soveltuvat opettajat. Tuolloin ei vielä ollut selvillä, onko hanke edes hyväksytty, mutta päätimme vakaasti joka tapauksessa aloittaa koulujen välisen yhteistyön, kävi miten kävi.

Kiltakoulut-hanke lähti käyntiin 2012 syksyllä
Anu Konkarikoski otti Kiltakoulut-hankkeen käsiinsä, itse jatkoin Pintakilta-toimintamallin kehittämistä.(Kehittämisen apuna toimivat Anne Rongas ja Keijo Hakala, joiden kanssa vaihdamme ajatuksia pedagogiikasta viikoittain) Ilman Anun ratkaisevaa työpanosta olisi koko Kiltakoulut-hanke jäänyt toteutumatta. Nyt Kiltakoulut II-hanke on meneillään ja uusia koulutusaloja liittyy mukaan omina kiltoinaan, myös opettajien täydennyskoulutusta ja vertaistukea silmällä pitäen on perustettu Opettajakilta.
Opettajakillan jäseneksi voi hakeutua opettaja tai opettajaksi opiskeleva, jota kiinnostaa oman työnsä kehittäminen.
Minulla on ollut onni saada vuosittain erittäin mukavat ja motivoituneet opiskelijat, joiden kanssa on innostavaa työskennellä. Ilman opiskelijoitani en olisi koskaan onnistunut näissä hankkeissani, sillä heitä vartenhan me työtämme teemme. Myös vaimoni Tiina on ymmärtänyt, mitä kehittäminen vaatii, vaikka arvatenkin hän välillä näkee "oranssia" kun höyryän Pintakillasta viikonloppuisinkin.

Kiitokset myös Ammattiopisto Tavastian johdolle sekä tietenkin lähimmille työkavereille, jotka joutuvat venymään aina kun itse olen poissa puhumassa Pintakillasta.