tiistai 29. heinäkuuta 2014

Blogin päivitys loppuu...


Päätin lopettaa tämän blogin päivittämisen, koska taiteen tekeminen ja erikoismaalaus sopivat yhteen, opetustoimintani taas on muuttanut muotoaan kovin aikuiskoulutuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen tultua mukaan työnkuvaani. 

Erikoismaalaus- ja taidejutut löytyvät klikkaamalla kuvaa...
Tässä uudessa blogissa pohdin tulevaisuudessa lähinnä taiteeseen ja maalaamiseen liittyviä asioita. 


Kiltakoulut- ja opetusjutut sisältävä blogi löytyy taas klikkaamalla tätä kuvaa...

Opettajuuteen liittyvät asiat taasen tulevat päivittymään tähän blogiin.

Kiitokset kaikille lukijoilleni hienoista kommenteista Bloggerin puolella, toivottavasti jatkatte seuraamista näissä uusissa ympäristöissä.

Jari Välkkynen

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Maalausta pitkästä aikaa

Viime aikoina opetukseen liittyvät työt ovat vieneet suuren osan ajastani,  joten deadlinen lähestyessä päätin pääsiäisenä tehdä jotain maalaukseen liittyvää. Hallissa on moottoripyörän tankki ja tulevan Joulun joulukortit, jotka pitäisi saada valmiiksi.
Tuumasta toimeen, aloin heti pitkäperjantain aamusta virittelemään työtilaa maalaukselle suotuisaksi. Kävin ensimmäisenä toteamassa, että sähköt ovat näköjään olleet pois päältä jonkin aikaa.(ATEX-tila, joten sähkökatkon jälkeen pitää manuaalisesti laittaa sähköt uudelleen päälle.) Sähkökatko ei yleensä haittaa, jos maalailee päivittäin, mutta nykytilanteessa sähköt ovat olleet poissa varmaankin viikon, pari.... Vesiohenteisia maaleja ei saa päästää jäätymään, joten vähän jännitti miten maalit jaksavat... No maalinsekotuskone piti heti päälle kytkettäessä erikoisen, valittavan äänen joten oli syytä epäillä, että jokin on pielessä... Sideainepurkin kansi auki, ja toteamus, että nyt ei ole kaikki kohdallaan....
Mielenkiintoinen kemiallinen ilmiö, sideaine oli styroksin näköistä kuivaa massaa... Tosin hintaluokaltaan sellainen 270 euroa.... + kaikki maalit uusiksi... ehkä pari tonnia...
Pikaisen tarkastuksen jälkeen päätin kilauttamaan kaverille, eli Veini Pirttilahdelle SP-Automaalit Oy:n. Veini avasi ystävällisesti maalikaupan vuokseni pitkäperjantaina, todella hienoa asiakaspalvelua!
SP-Automaalit palveli hienosti, sain kaikkia tarvitsemiani sävyjä pienen määrän, jotta pääsen työssä eteenpäin. Toisaalta tässä on nyt mahdollisuus miettiä värimerkin vaihtoakin samalla...
Kun maalit ja sideaineet olivat kunnossa, aloin tarkastelemaan ruiskukalustoa vähän kriittisemmin... Havaitsin, että parin viikon tauon jälkeen kynäruiskuilla ei välttämättä enää käynnistetäkään töitä kuten parin päivän tauon jälkeen.(Tosin tämän kyllä tiesinkin....)
Ruiskut läjässä... Keräsin kaikki kynäruiskut pesua varten samaan kuvaan...
Veini myi pari huoltospray-purkkia mukaan, kun kerroin tulevasta ruiskunpesu-tapahtumasta. Asiakkaan ja vanhan pintakäsittelijän asenteella ensin kriittisesti mietin, onko noista mihinkään, kun ei ole ennenkään tarvittu.... Onneksi tässä tapauksessa uskoin asiantuntijan ääntä. Aikaisemman liuottimessa uittamisen ja tinnerillä sutimisen sijaan sain oikeasti helpolla ruiskut puhtaaksi. Laitan tähän loppuun pienen info-osion, miten kynäruisku nykyisin kannattaa pestä;

Ensin täysin ryytynyt ruisku alustalle, jolle voi ruiskuttaa liuotinta. Tässä ruiskussa ei edes neula suostunut liikkumaan....
Ruiskutin reilusti puhdistusainetta ensin kaikkiin onkaloihin, jonka jälkeen myös ulko-osiin, molemmille puolille..
Saman ruiskun toinen puoli n. 5 minuutin vaikutusajan jälkeen. Huomaa myös alustan lakkapinnan krakeloituminen...
Kuivunut maali ja lika lähti kevyesti pyyhkäisemällä ruiskun pinnoista.. Myös ruiskun purkaminen oli hetken liottamisen jälkeen helppoa, huoltospray tunkeutui osien sisälle saaden jopa ryytyneen neulan irtoamaan helposti.
Custom Micron-mallien säiliöiden kannet joutui kuitenkin avaamaan perinteisesti puukon avulla.
Myös vesiohenteiselle maalille tehty puhdistusaine toimi todella hienosti, tarkempaan työhön tarkoitetut pienemmät Iwata CM ruiskut eivät vaatineet niin raskasta puhdistamista kuin isommat kynäruiskut.
CM:n säiliöiden maalikanavat pitää kuitenkin rassata auki kuten ennenkin, tosin huoltospray pehmitti maalin huomattavasti nopeammin kuin tinneri-pohjainen ohenne.
Laitoin  säiliöiden sisään liuotinpohjaista sprayta ja sen jälkeen kannet kiinni ja likoamaan pieneen lasipurkkiin. Aine vaikutti muutamassa minuutissa avaten pienet maalinsiirtokanavat säiliöiden alaosassa.(Tosin rassaus oli tarpeen, mutta helpompaa kuin yleensä.)
Liotin myös Iwatat vesiohenteisessa liuotteessa muutaman minuutin ennen liuottimen läpilaskemista.
Liuotin läpi ruiskusta vielä ennen huoltorasvausta.
Ruiskutin vielä ohenteen pintaan, jonka jälkeen kuivasin ruiskun puhtaalla paperilla.
Ruiskut ojennuksessa puhtaina ja huollettuina.
Tästä on hyvä jatkaa, joulukortit tulollaan...
Tekee hyvää välillä joutua miettimään ammatin perusteita, ruiskujen huolto ja maalien säilytys ovat perusasioita, joista tuli tällainen vähän kalliimpi muistutus. Monesti kun on riittävän kauan tehnyt samaa työtä, voi alkaa oikomaan asioita, jotka ovat kuitenkin tärkeitä suorittamisen onnistumisen kannalta. Ruiskujen pesuun ei ole tullut kiinnitettyä kovin paljoa huomiota, mutta näillä uusilla kemikaaleille se helpottuu niin paljon, että päätin alkaa käyttämään vesiohenteista huoltosprayta jokaisen maalauskerran jälkeen, sillä puhdistus on todella helppoa, jos ruiskua ei päästä liikaa likaantumaan.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Opettajien ja kouluttajien opettamista...

Uusi aluevaltaus itselläni on Pintakilta- ja Kiltakoulut-tyylisen opetusmenetelmän selventäminen muille kouluttajille ja opettajille. Koin aluksi kovin haastavaksi tämän osan työstäni, mutta nyt jo useamman kerran asioita kouluttaneena uskallan tehdä pienen blogituksen tästä....

Hyvänä tukena ja kollegana on toiminut lehtori Keijo Hakala HAMK-opettajakoulutuksen puolelta. Keijon kanssa olemme kehitelleet vähän uudenlaista teorian ja käytännön vuorotteluun perustuvaa kouluttamisen mallia. Mallissa tuodaan ensin aihealue esille, joka toimii tavallaan alustuksena. Tämän jälkeen "henkilökohtaistetaan" koulutusta kuuntelijoiden mukaan, eli kouluttajat ovat tarkkana ja tarvittaessa muuttavat oman esityksensä rakennetta haluttuun tai toivottuun suuntaan.(Yleensä ensimmäisenä koulutuspäivänä kannattaa laittaa koulutettavat ongelmalähtöisiin malleihin perustuvien tehtävien kautta motivoitumaan... ja tutustumaan toisiinsa.)

Tämä vaatii kouluttajilta yhteistyötä ja pelisilmää, sekä koulutuksen rakenteen joustavuutta tarvittaviin muutoksiin vaikka lennosta. Näin toimien mielenkiinto ja motivaatio säilyvät koulutettavilla. Hyviksi havaitut työkalut ovat Moodle tehtävien palautuspaikkana sekä Prezi tiedon pilvitallennukseen erilaisine esitysvaihtoehtoineen.(Prezissä voi lennossa lisäillä ja poistaa esityksen sivuja, jos ne ovat sinne valmiiksi tehdyt.)
Prezi aineistopankkina. Kokonaisuus on tämän näköinen, sisältäen aiheesta paljon tietoa, josta valitaan "polku", jota muokataan kuulijoiden mukaan. Kaikkea tietoa ei tarvitse toistaa, jos kuulijat ovat asian jo omaksuneet aikaisemmin...
Tässä kuvassa polkua on muokattu ko. ryhmän tarpeiden mukaan. Keskityimme niihin esityksen osiin, jotka aiheuttivat eniten keskustelua tai kysymyksiä.

Koulutettavia tulee kuulostella koko koulutuksen ajan. Koulutuksen tarkoitus on yleensä tiedon siirtäminen ja ajattelun tehostaminen, joten kokoaikainen vuoropuhelun ylläpitäminen on yksi tärkeimmistä elementeistä. Harvoin voidaan stimuloida ajatuksia pelkästään laittamalla koulutettavat kuuntelemaan kouluttajaa, vaan osa asioista jää huomattavasti helpommin mieleen itse ajattelemalla sekä kommentoimalla. Myös ajattelun saaminen ulos tavanomaisista raameista aihealueen suhteen on tärkeää, ellei jopa pakollista.

Mielenkiintoiseksi tämän työn on tehnyt se, että harppaus ammattialani opettamisesta enemmän teoriapainotteiseen suuntaan ei olekaan ollut niin vaikeaa kuin luulin. Toinen iloinen yllätys on ollut koulutettavien motivaatio, kuten myös kriittisetkin kannanotot ko. aiheeseen liittyen. Monesti kannanotoista ja kommenteista on päästykin kehittämään aihealueen keskustelua ihan uusiin suuntiin. Kiitokset hyville koulutettaville, tästä on mukava jatkaa!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pintakilta-oppimisympäristö palkitsemisen kohteena

Viime päivät ovat sisältäneet yllätyksiä.. Sain Opetushallitukselta tunnustuksen Pintakilta-oppimisympäristön kehittämistyöstä, juuri kun olin Rahtareiden palkinnosta toipunut...
Täytyy sanoa, että olen kyllä otettu tästä.. Ihmeellisesti jo toinen tämäntyylinen tapahtuma viikon sisään...
Kuva Anu Konkarikoski. 
Vuoden pedagoginen kehittäjä 2013(ammatillinen sarja)-palkinto tuli yllätyksenä, vaikka Pintakilta on ollutkin paljon esillä. Pintakillan kehittäminen ei ole ollut yksin tekemistä, vaan koko Kiltakoulut-tiimi ansaitsisi vastaavan palkinnon. Olisi ehkä aiheellista kerrata vaiheet, jotka johtivat yhden projektiseurantasivun kautta oppimisympäristön kehittämiseen ja lopuksi Kiltakoulut-hankkeeseen, jossa oppimisympäristöä levitetään muillekin aloille.
Uusin versio Pintakillan logosta. Opiskelijat saivat äänensä kuuluviin, joten vaihdoimme taustan mustaksi, tekstin oranssiksi.

Pintakillan uudet opiskelijat syksyllä 2013 yhteiskuvassa.
Aluksi on aiheellista kiittää kaikkia mukana olleita kehittäjiä, joita on paljon. En kykene heitä nimeltä luettelemaan, sillä niin moni on omalla työpanoksellaan myötävaikuttanut Pintakillan ja Kiltakoulujen kehitykseen.

Mistä Pintakilta sai alkunsa?
Pintakilta-wiki perustettiin ensin Corvette-projektimme seurantasivustoksi, osana Kroy-Troy hanketta. Hankkeen projektipäällikkö Hannu Kuusela etsi 2011 alkuvuodesta oppilasryhmää, joka olisi innokas blogittamaan ja minä taas etsin hyvää alustaa projektin seurantaa silmällä pitäen. Kysyin opiskelijoilta, josko he suostuisivat tämänlaatuiseen toimintaan, ja yksimielisen, myöntävän vastauksen jälkeen löimme Hannun kanssa kättä päälle.
Corvette-projekti loppuvaiheessaan... Corveten väriteemasta saimme Pintakillan logoon sävytyksen.
Myös henkilökunnan työasuissa väriteema tuli esille... Juha Viljamaa ja Marika Laine toimivat opettajatiimissämme.
Oppimistyyli vertaistutoreineen, projektioppimisineen ja työvaltaisine menetelmineen oli kyllä ollut käytössäni jo opetustöideni alustä lähtien. Yrittäjätaustaisena lähdin siitä ajatuksesta, että opiskelijoiden tuli olla sellaisia, jotka voisin itsekin ottaa töihin. Nopeasti havaitsin itse sähköisen median tuoman edun opettajan työhön; Nuoret opiskelijat tekivät motivoituneemmin blogeihin päivityksiä kuin kirjoittivat Power-pointeista vihkoon kynällä... Myös wikialusta toimi hienosti aikataulutuksen ja aineistopankin ominaisuudessa, joten Kroy-Troy hankkeen päättyessä en itse voinut enää palata aikaisempaan tyyliini. Seuraavana syksynä alkoi tulla omituisia yhteydenottoja eri puolilta Suomea, meitä oli seurattu kiinteästi sosiaalisessa mediassa.  Oulun seudun opettajakorkeakoulun Sanna Brauer oli ottanut omiin esitysmateriaaleihinsa meidät esimerkkinä ja näin Pintakillan näkyvyys alkoi lisääntyä nopeasti. Myös Minna Taivassalo-Salkosuo Opetushallituksesta seurasi kiinteästi toimintaamme sitä toisinaan kommentoidenkin.

Pintakillan "vanha" logo, ajalta jolloin Pintakilta Tampere perustettiin.
Pintakilta Tampere
Petri Jäminki silloisesta Pirkosta, nykyisestä Tredusta soitteli syksyllä 2011 ja kyseli, josko he voisivat Hannu Waltzerin kanssa tulla käymään. Hannu opettaa automaalareita, ja Pintakillan tyyli kiinnostaisi. Miehet tulivat tutustumaan ja iltapäivästä oli Pintakilta Tampereen perustamisesta sovittu. Havaitsimme, että teimme spontaanisti yhteistyösopimuksen opettajien kesken, jossakin vaiheessa mietimme, pitäisikö myös koulujen johtoa informoida. Molempien oppilaitosten johto näytti vihreää valoa, joten aloitimme tiiviin yhteistyön.

Opetushallituksesta...
..pyydettiin esittelemään Pintakilta-hanketta. Hämmästys oli osalla suuri, kun kerroin, että teemme tätä opettajien kesken vapaaehtoisesti ilman taustalla olevaa virallista hanketta.(Kroy-Troy päättyi osaltamme edellisenä keväänä.) Palatessamme Petri Jämingin kanssa tilaisuudesta Petri tokaisi, että täytyykö sen olla aina Pintakilta, eikös voisi olla vaikka Asentajakiltakin? Petri kun opettaa asentajia. Asiat lähtivät menemään omasta näkökulmastani melko nopeasti ja ilman suunnitelmia eteenpäin, Salon Keikkalijoiden kanssa olimme vertaisarvioimassa Petrin aikaisempaa hanketta Tredussa, kun mietimme yhdessä vähän humoristisestikin kaikkien alojen yhteistä Kilta-hanketta....Koska joukko kehittäjiä oli paikalla, eikä kukaan painanut jarrua tai puhunut järkeä, perustimme siltä istumalta "Ammattikillat"-facebookryhmän....

Pintakilta ja Keikkailu olivat ensimmäisinä mukana...
Tämän jälkeen nopeassa tahdissa Anu Konkarikoski saatiin toimintaan mukaan, sillä hän jatkoi Kroy-Troy hanketta Hannu Kuuselan jälkeen. Kävin esittelemässä Pintakiltaa monissa eri tilaisuuksissa, samaan aikaan keräten innostuneista ja asiasta kiinnostuneista opettajista mahdollista uuden hankkeen verkostoa. Anu mietti tulevan, uuden hankkeen muotoa ja mallinnusta Pintakillan periaatteiden mukaan. Kesäkuussa 2012 meillä oli Kiltakoulut-hankkeen perustamiskokous, jonne kutsuimme tapaamamme, kiinnostuneet ja omasta näkökulmasta soveltuvat opettajat. Tuolloin ei vielä ollut selvillä, onko hanke edes hyväksytty, mutta päätimme vakaasti joka tapauksessa aloittaa koulujen välisen yhteistyön, kävi miten kävi.

Kiltakoulut-hanke lähti käyntiin 2012 syksyllä
Anu Konkarikoski otti Kiltakoulut-hankkeen käsiinsä, itse jatkoin Pintakilta-toimintamallin kehittämistä.(Kehittämisen apuna toimivat Anne Rongas ja Keijo Hakala, joiden kanssa vaihdamme ajatuksia pedagogiikasta viikoittain) Ilman Anun ratkaisevaa työpanosta olisi koko Kiltakoulut-hanke jäänyt toteutumatta. Nyt Kiltakoulut II-hanke on meneillään ja uusia koulutusaloja liittyy mukaan omina kiltoinaan, myös opettajien täydennyskoulutusta ja vertaistukea silmällä pitäen on perustettu Opettajakilta.
Opettajakillan jäseneksi voi hakeutua opettaja tai opettajaksi opiskeleva, jota kiinnostaa oman työnsä kehittäminen.
Minulla on ollut onni saada vuosittain erittäin mukavat ja motivoituneet opiskelijat, joiden kanssa on innostavaa työskennellä. Ilman opiskelijoitani en olisi koskaan onnistunut näissä hankkeissani, sillä heitä vartenhan me työtämme teemme. Myös vaimoni Tiina on ymmärtänyt, mitä kehittäminen vaatii, vaikka arvatenkin hän välillä näkee "oranssia" kun höyryän Pintakillasta viikonloppuisinkin.

Kiitokset myös Ammattiopisto Tavastian johdolle sekä tietenkin lähimmille työkavereille, jotka joutuvat venymään aina kun itse olen poissa puhumassa Pintakillasta.


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Miten erikoismaalarin ja Rahtarit Ry:n polut kohtaavat?

Sain muutama viikko sitten kirjeen Rahtarit Ry:n toimistolta. Siinä pyydettiin ilmoittamaan, jos en pääse Rahtareiden syyskokoukseen. Samassa kirjeessä kerrottiin myös palkitsemisesta, joka kohdallani ko. tapahtumassa tulisi osakseni.
Olin hämmästynyt kohdalleni osuneesta huomionosoituksesta, sillä olenhan jo lähes 9 vuoden ajan ollut opettajatehtävissä, pois "kartalta". Urani alkuajat erikoismaalarina liittyvät hyvinkin kiinteästi Rahtarit Ry:n kanssa tehtyyn yhteistyöhön, sillä ensimmäinen julkinen maalausnäytökseni oli juuri Rahtareiden Trucker's Festivaaleilla, Karjaalla.(olisiko ollut vuosi 1989?) Silloinen Rahtareiden puheenjohtaja Kimmo Puntti toimi nuoren maalarinalun tukijana tilaten maalauksia omalle yritykselleen ja järjestäen mahdollisuuksia näkyvyyteen Rahtarien tapahtumissa.

Tässä kaksi eniten erikoismaalarin uraani vaikuttanutta henkilöä, Tiina ja Kimmo, Lahden moottorimessut vuonna 1993?
Toinen suuri vaikuttaja erikoismaalarin urallani on tietenkin ollut vaimoni Tiina Virta-Välkkynen, joka on jaksanut kannustaa ja kestää taiteilijan oikkuja parinkymmenen vuoden ajan(oli pakko laittaa myös sukunimi, joka on aika energinen). Kun työkseni maalasin, Tiina hoiteli firman kaikki paperiasiat ja markkinoinnin, itselleni jäi vain mietittäväksi kunkin maalauksen suorittaminen ja siihen liittyvät haasteet. Monesti työn suorittaminen vaati myös tomeraa työnjohtoa Tiinan puolelta, muuten olisi jäänyt usea "rekka" ilman raitojaan.... Taiteilijan työ vaatii muusan aina taustalle, joka vuoroin tukee ja vuoroin vahvasti kannustaa... Palkinto kuuluu yhtä paljon Tiinalle kuin minullekin, tiiminä työtä tehtiin....
Truckers Festivals 1992,(tai 1993) Tiinan kanssa poseerataan juuri  valmistuneen Pinky-vanin edessä.
Kun Tiinan kanssa tavattiin ja Tiina jätti oman työnsä hypäten suureen tuntemattomaan yrittäjänä kanssani, alkoi yritykseni liiketoimintakin muuttua. Itse en ollut silloin markkinointihenkinen, joten Tiina laittoi liiketoiminnan markkinoinnin ja -hinnoittelun kohdalleen. Sanoipa jopa joku asiakaskin suoraan Tiinalle, että olen kyllä tehnyt kauppaa kiinalaisten, venäläisten ja amerikkalaisten kanssa, mutta en koskaan näin tiukan suomalaisen naisen kanssa.... Tosin pitkäaikainen asiakkuussuhde siitäkin lopulta kehittyi. Voisi sanoa, että Tiina vaihtoi varman ja vakaan uransa markkinointipäällikkönä epävakaaseen uraan erikoismaalausalan pienyrittäjänä.
Joskus messuilla aloittettu maalausprojekti, Tykkimäen lastenkärryt..

Kärryt takaa...
Anna-Kaisan 50 v. lahja, taisi olla lakka tuoretta kun lähdettiin sitä AK:n viiskymppisille viemään.. Tilaajana Saattokuljetus, Kimmo Puntti.

Volvo-projekti
Rahtareiden kanssa tuli kuljettua messuilla ja eri tapahtumissa melkein 15 vuotta, kunnes asetuin aloilleni "oikeaan työhön", Ammattiopisto Tavastiaan pintakäsittelyalaa opettamaan. Kuitenkin Rahtareiden kanssa vielä tehtiin yhteistyötä, sen tuloksena maalasimme opiskelijoiden kanssa Rahtarit Ry:n Volvo Miljö:n vuonna 2009 jälleen näyttävään kuntoon.(Auton kuvitus oli kärsinyt ja muuttunut moneen otteeseen vuosien varrella, yleensä Kimmon kanssa hiottiin autosta jokin osa eri messuilla ja vähän maalattiin...)
Lavan laidat olivat osittain mädäntyneet, haasteena oli saada eri materiaaleista olevat osat korjattua siten, että maalausjärjestelmä myös kestää.

Volvo hiomavärissä...
Kimmokin käväisi koululla tarkastamassa raidoituksen vaiheita...
Osastomme Tampereen Hot Rod & Rock Show:a 2009 näytti jostakin kulmasta enemmän Rahtareiden osastolta... 

Volvo valmiina luovutusta varten Ammattiopisto Tavastian pihalla... Osa maalauksista tehtiin vasta messuilla, kun aika loppui perinteisesti kesken....
Mutta muisteluista varsinaiseen asiaan, sain siis Rahtarit Ry:n jakaman muistolaatan parinkymmenen muun yhteistyökumppanin kera 40-vuotisjuhlan kunniaksi. Oli mukavaa nähdä vanhoja tuttuja vuosikymmentenkin takaa. Pääsimme ensimmäistä kertaa kunnolla Simo Riikosen kanssa keskustelemaan pidempään. Taisi vähän meidän jutuissa ohenne haista ja maali kuivua.....
Simo Riikonen ja allekirjoittanut poseeraamassa palkintojen kera.

Kiitokset vielä kerran Rahtarit Ry:lle tästä tunnustuksesta!

tiistai 29. lokakuuta 2013

Opettamisesta..

Olen pohdiskellut opettajan motivaatiota opettamisessa. Oma kiinnostukseni pintakäsittelyalaan pitää työmotivaationi korkealla ja tietenkin nämä Pintakilta-oppimisympäristöön liittyvät kehitystehtävät omalta osaltaan luovat kiinnostusta työhön.

Havahduin kunnolla miettimään motivaatiota työssäni, kun keskustelin Kiltakoulut-kehittäjien kanssa aiheesta. Opettajalle tulee olla itsestäänselvyys, ettei motivaatiota voi kasvattaa opiskelijoille, jos oma kiinnostus opetettavaan aiheeseen on matala. Kun asiaa tarkemmin ajattelee, kovin moni opettaja ei välttämättä enää pala halusta tutkia ja tutustua aiheeseensa, vaan painelee vanhoilla kaavoilla eteenpäin. Koulujen arki vaatii jo niin paljon kaikkea muuta työtä kuin oman aihealueen opettamista...

Kuvassa oleva tiimin opettaminen on mukavaa oppilaiden kiinnostuksen ja innon vuoksi... Meillä pintakäsittelyssä on käynyt erittäin hyvä "tuuri" jo useana vuonna peräkkäin, oppilaamme ovat mukavia ja motivoituneita.

 On täytettevää lappusta ja kaavaketta jos minkälaisiin tilanteisiin, kasvatusvelvollisuuskin hiipii tuohon ammatin opettamisen rinnalle koko ajan enenevissä määrin.... Myös alaikäisten vanhempiin tulisi olla yhteydessä ja kaikille pitäisi miettiä yksilölliset opinpolut dokumentoiden ne vedenpitävästi mappeihin.... Tärkeitä asioita kaikki tietenkin, ja tottakai ne pitää hoitaa. Samaan aikaan luokkakoot tulevat suurenemaan ja ammatillisen koulutuksen rahoitusmallia luultavasti muutetaan kireämmäksi. Tämä yhtälö tarkoittaa enemmän töitä pienempään tuntimäärään, joten on helppo miettiä mistä päästä tämä on opiskelijan kannalta pois.

Joskus tuntuu, että paperin säilömiseen ei mikään tila riitä... Tämä kontti on onneksi vain maalattavana, ei opettajan papereiden säilömistä varten....
Toivotaan, että mahdolliset säästöt tulevaisuudessa eivät vie opettajan työnkuvaa liikaa paperinpyörittäjän suuntaan....

perjantai 27. syyskuuta 2013

Sosiaalinen media, vallankäytön välinekö?

7.7.2012
Ajattelin liittyä erääseen perustettavaan yhdistykseen joka ajoi koulun kannalta hyvää asiaa. Ryhmä oli saanut jonkin verran julkisuutta ja itsekin pyysin saada liittyä ryhmään ammatillisen kiinnostuksen vuoksi. Ajattelin lisäksi saavani ryhmän kautta uusia kontakteja Kiltakoulut-idean kehittämiseen.
Ryhmän tarkoituksena oli siis ajaa tietyn asian kehittämistä koulumaailmassa. Viikon aikana ryhmään oli saatu noin 150 jäsentä, joista monet tuntuivat olevan mukana todella suurella sydämellä ja panoksella. Yllätys olikin suuri kun kehittämisen sijaan ryhmän perustaja ilmoitti että käykäähän liittymässä foorumille, yhdistyksen hallitus on jo valittu... Maksakaa myös jäsenmaksu tilille, jonka numero olikin kätevästi linkissä suoraan..... Käväisin linkin sivustolla, mutta en löytänyt yhdistyksen sääntöjä, joihin varmaan kannattaisi tutustua ennen jäseneksi liittymistä. Kymppi on kyllä nykypäivänä pieni raha, mutta jotenkin alkoi arveluttamaan tämän toiminnan eettisyys.
Monesti asiat nähdään värittyneenä oman mielipiteen kautta...
Päätin ottaa härkää sarvista, ja pyysin vähän lisäselvitystä suljetussa Facebook-ryhmässä maksuvaatimukselle linkittäen samalla asiaa koskevan lakipykälän luettavaksi. Nyt nämä suurella sydämellä mukana olevat alkoivat kommentoimaan kympin rahallisen arvon olevan niin pieni, että hyvän asian puolesta tämä pitäisi maksaa mukisematta, olihan vieläpä jonkun jäsenen alaikäinen lapsikin antanut omistaan puolet että vanhempi voi sen maksaa heti. Ryhmän perustaja kertoi olleensa niin kiireinen että ei ole ehtinyt kaikkea kertoa ryhmässä, mutta yhdistys on haettu jo rekisteriin ja yhdistyrekisteristä odotetaan vastausta. Kotisivutkin saadaan varmaan viikon sisään pelittämään. Kävin katsomassa yhdistyksen sivut, lopputulemana Puheenjohtajalla ja sihteerillä sama sukunimi.

Parin päivän päästä sivuille ilmaantui perustamispaperit ja varainhankintaa lisää. Kun tarkastin hallituksen koostumista huomasin että koko hallitus koostuu kahdesta avioparista.(sukunimien vertailun mukaan)

27.9.2013
Ylläoleva teksti on kirjoitettu yli vuosi sitten. En halunnut julkaista sitä silloin, koska koko juttu aiheutti melkoista kohinaa sosiaalisessa mediassa. Halusin pohtia oman kokemukseni kautta asiassa olevaa ristiriitaa. Sosiaalisen median avulla onnistuttiin masinoimaan hyvän asian varjolla mahtava joukkovoima, joka sai osan seuraajistaan lähes ääriuskonnolisen hurmostilan kaltaiseen joukkopsykoosiin; Kaikenlainen tosiasioiden tai poikkeavien mielipiteiden esittäminen ryhmässä tai ryhmän tavoitteista oli kiellettyä.

Ilmaisia lounaita ei ole, ja jotkin niistä näyttävät liian hyviltä ollakseen totta....
Kuvio näytti jonkin verran kehitystyötä työelämässä tehneen silmin hauraalta, sillä ilman kriittistä näkökulmaa mikään kehitystehtävä ei voi toimia. Suurin yllätys oli ryhmän jäsenten kiihkoisa ryhmän agendan ja johtohenkilöiden puolustaminen; Jos kritisoit, et kuulu joukkoon, olet siis ulkopuolinen ja paha. Netissä näppiksen takaa tämä asenne tuntui vielä vahvistuvan, joten hyvä asia, jonka ympärille yhteisöä oltiin perustamassa muuttuikin yhtäkkiä ahdistavaksi ja negatiiviseksi.

Mietin vain, että miten näiden "fundamentalistisesti" ryhmän agendaan uskovien kävi, kun taustatarina paljastuikin keksityksi ja varmasti elämässään jo aikaisemmassa vaiheessa pettyneet, tavallaan uuden hienon ja palvottavan asian löytäneet havaitsivatkin tulleensa ainakin osin huijatuiksi?


Jälkiviisaus tietenkin on helpoin viisauden laji, mutta pakko myöntää, että harkitsin vakavasti osioiden ottamista yhdistyksen aineistosta oman opetukseni tueksi. Uskoin myös itse aluksi taustatarinaan ja pidin yhdistyksen agendaa tarpeellisena ja hyvänä. Harmitti eniten, kun koko asian perusta paljastui keksityksi. Hyvän asian puolesta tehty mittava markkinointityö somessa ja vähän muussakin mediassa kaatui nopeasti negatiiviseksi julkisuudeksi.

Toisaalta hyvää tarinassa on se, että sain oman kokemuksen kautta toimiini mediakriittisyyttä, rajasin mitä sosiaalisessa mediassa kannattaa itsestään kertoa(ja opetan saman myös opiskelijoilleni). Taustatietojen ja lähteiden tarkastelun kriittisyys kasvoi kohdallani paljon. Suurin osa oppimateriaaleistani ja opetuksen suunnitelmistani on Pintakilta-wikissä, joten asiassa on paljon hyvääkin some-opettajuuden kehittämisen näkökulmasta.