perjantai 25. toukokuuta 2012

Kiltakoulut-hanke starttaa sekä pohdintaa opettajuudesta

Kiltakoulut-hanke aloittaa toden teolla ensi syksynä.
Hankerahoitushakemus meni läpi, joten Pintakilta-toiminnasta versonnut suurempi hanke toteutuu. Tuntuu todella hienolta, että pienestä lähtenyt idea on vuodessa kasvanut näin mittaviin suhteisiin.

Pitää muistaa kuitenkin pääasia koko toiminnassa, motivoituneet oppilaamme. Ilman nyt valmistuvan oppilasryhmän tukea tämä hanke ei olisi saanut koskaan tuulta purjeisiinsa. Monesti kuulee opettajan suusta, että juuri ne huonoimmat yksilöt koko pohjoiselta pallonpuoliskolta ovat eksyneet juuri hänen ryhmäänsä. Myös kommenttia "Helppohan se teidän on opettaa, kun teillä on niin hyvät oppilaat" kuulee todella usein.
Ensi syksyn tutor-oppilaat kuvassa, muutama puuttuu. Kuvasta henkii valkoisten haalareiden saajien ammatillinen ylpeys.

Tosiasia on, että nämä meidän nuoret oppilaamme eivät ole mitenkään ihmeellisesti valikoituneet, vaan edustavat yleensä läpileikkausta omasta ikäluokassaan, niin positiivisessa mielessä kuin negatiivisessakin. Miten näistä nuorista sitten saadaan motivoitunut, kohtuullisen kurinalaisesti toimiva luokka muodostettua?

Ammattiylpeys on yksi koko toiminnan onnistumisen kulmakiviä. Opettajan tulee olla sen verran alastaan innostunut, että hän osaa olla ylpeä omasta ammattitaidostaan. Kun opettajalla on selkeä osaaminen opettamastaan alasta, hänen on kohtuullisen helppoa saada alasta kiinnostuneet nuoret mukaansa toimintaan. Oikeanlaisen, mutta riittävän ammattiylpeyden voi luoda vain toimimalla itse työsalin puolella jatkuvasti esimerkkinä ja kannustaen. Siinä vaiheessa kun opettajan omat haalarit alkavat tomuttua kuukausikaupalla kaapin pohjalla, on erittäin suuri vaara menettää oppilaiden ammatillinen arvostus.
Opettajan tulee pukea haalarit ylleen riittävän usein ja myös tarttua toimeen.
Esikuva 
Varsinkin alkavia luokkia opettaessa on osattava näyttää itse esimerkkiä ammatin harjoittajasta. Jos opettaja viihtyy liikaa työsalin ulkopuolella alkuviikkoina, voi olla erittäin vaikeaa saada myöhemminkään otetta ryhmästään. Meillä käytössä oleva vertaisoppimismenetelmä luo esikuvia myös vanhemmista opiskelijoista. Tutorina toimivat oppilaat näyttävät omalla toiminnallaan tekemisen mallia nuoremmille.
Marika ohjaa Tonia lakkaustilanteessa toimien samalla ammatillisena esikuvana.
Opettaja vai ihminen?
Tärkein viimeiseksi; Opettajan pitää olla vanhempi ammatin osaaja, oppilaitaan kokeneempi ihminen työssään. Liian usein näkee opettajia, joiden opettajuus on noussut heidän ammatti-identiteetin yläpuolelle. Tämä tarkoittaa useimmiten myös opettajan oman näkemyksen muuttumista, eli opettajuus onkin hänen arvoasteikollaan korkeammalla kuin ammatti jota hän opettaa. Tässä vaiheessa nuoret joiden monen toiveammatti on juuri se mitä he ovat lähteneet opiskelemaan, huomaavatkin opettajan arvostavan omaa opettajan identiteettiään enemmän kuin heidän toiveammattiaan. Tällöin opettaja ei enää profiloidukaan opettamansa ammatin osaajaksi vaan "vain" opettajaksi oppilaan näkökulmasta.
Tässä kuva josta henkii oikeanlainen ammatti-identiteetti. Tähän ei päästä jos opettaja arvostaa opettajuuttaan enemmän kuin omaa ammattialaansa....

Tämän ajatuksien virran on tarkoitus herättää opettajissa vähän itsetutkiskelua, sillä noiden kolmen edellisen kappaleen sisältö vastaa suppeasti kysymykseen "miksi meillä on niin hyviä oppilaita."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti