Pintakilta-oppimisympäristö palkitsemisen kohteena

Viime päivät ovat sisältäneet yllätyksiä.. Sain Opetushallitukselta tunnustuksen Pintakilta-oppimisympäristön kehittämistyöstä, juuri kun olin Rahtareiden palkinnosta toipunut...

Täytyy sanoa, että olen kyllä otettu tästä.. Ihmeellisesti jo toinen tämäntyylinen tapahtuma viikon sisään...
Kuva Anu Konkarikoski. 

Vuoden pedagoginen kehittäjä 2013(ammatillinen sarja)-palkinto tuli yllätyksenä, vaikka Pintakilta on ollutkin paljon esillä. Pintakillan kehittäminen ei ole ollut yksin tekemistä, vaan koko Kiltakoulut-tiimi ansaitsisi vastaavan palkinnon. Olisi ehkä aiheellista kerrata vaiheet, jotka johtivat yhden projektiseurantasivun kautta oppimisympäristön kehittämiseen ja lopuksi Kiltakoulut-hankkeeseen, jossa oppimisympäristöä levitetään muillekin aloille.

Uusin versio Pintakillan logosta. Opiskelijat saivat äänensä kuuluviin, joten vaihdoimme taustan mustaksi, tekstin oranssiksi.

Pintakillan uudet opiskelijat syksyllä 2013 yhteiskuvassa.

Aluksi on aiheellista kiittää kaikkia mukana olleita kehittäjiä, joita on paljon. En kykene heitä nimeltä luettelemaan, sillä niin moni on omalla työpanoksellaan myötävaikuttanut Pintakillan ja Kiltakoulujen kehitykseen.

Mistä Pintakilta sai alkunsa?
Pintakilta-wiki perustettiin ensin Corvette-projektimme seurantasivustoksi, osana Kroy-Troy hanketta. Hankkeen projektipäällikkö Hannu Kuusela etsi 2011 alkuvuodesta oppilasryhmää, joka olisi innokas blogittamaan ja minä taas etsin hyvää alustaa projektin seurantaa silmällä pitäen. Kysyin opiskelijoilta, josko he suostuisivat tämänlaatuiseen toimintaan, ja yksimielisen, myöntävän vastauksen jälkeen löimme Hannun kanssa kättä päälle.

Corvette-projekti loppuvaiheessaan... Corveten väriteemasta saimme Pintakillan logoon sävytyksen.

Myös henkilökunnan työasuissa väriteema tuli esille... Juha Viljamaa ja Marika Laine toimivat opettajatiimissämme.

Oppimistyyli vertaistutoreineen, projektioppimisineen ja työvaltaisine menetelmineen oli kyllä ollut käytössäni jo opetustöideni alustä lähtien. Yrittäjätaustaisena lähdin siitä ajatuksesta, että opiskelijoiden tuli olla sellaisia, jotka voisin itsekin ottaa töihin. Nopeasti havaitsin itse sähköisen median tuoman edun opettajan työhön; Nuoret opiskelijat tekivät motivoituneemmin blogeihin päivityksiä kuin kirjoittivat Power-pointeista vihkoon kynällä... Myös wikialusta toimi hienosti aikataulutuksen ja aineistopankin ominaisuudessa, joten Kroy-Troy hankkeen päättyessä en itse voinut enää palata aikaisempaan tyyliini. Seuraavana syksynä alkoi tulla omituisia yhteydenottoja eri puolilta Suomea, meitä oli seurattu kiinteästi sosiaalisessa mediassa.  Oulun seudun opettajakorkeakoulun Sanna Brauer oli ottanut omiin esitysmateriaaleihinsa meidät esimerkkinä ja näin Pintakillan näkyvyys alkoi lisääntyä nopeasti. Myös Minna Taivassalo-Salkosuo Opetushallituksesta seurasi kiinteästi toimintaamme sitä toisinaan kommentoidenkin.

Pintakillan "vanha" logo, ajalta jolloin Pintakilta Tampere perustettiin.

Pintakilta Tampere
Petri Jäminki silloisesta Pirkosta, nykyisestä Tredusta soitteli syksyllä 2011 ja kyseli, josko he voisivat Hannu Waltzerin kanssa tulla käymään. Hannu opettaa automaalareita, ja Pintakillan tyyli kiinnostaisi. Miehet tulivat tutustumaan ja iltapäivästä oli Pintakilta Tampereen perustamisesta sovittu. Havaitsimme, että teimme spontaanisti yhteistyösopimuksen opettajien kesken, jossakin vaiheessa mietimme, pitäisikö myös koulujen johtoa informoida. Molempien oppilaitosten johto näytti vihreää valoa, joten aloitimme tiiviin yhteistyön.

Opetushallituksesta...
..pyydettiin esittelemään Pintakilta-hanketta. Hämmästys oli osalla suuri, kun kerroin, että teemme tätä opettajien kesken vapaaehtoisesti ilman taustalla olevaa virallista hanketta.(Kroy-Troy päättyi osaltamme edellisenä keväänä.) Palatessamme Petri Jämingin kanssa tilaisuudesta Petri tokaisi, että täytyykö sen olla aina Pintakilta, eikös voisi olla vaikka Asentajakiltakin? Petri kun opettaa asentajia. Asiat lähtivät menemään omasta näkökulmastani melko nopeasti ja ilman suunnitelmia eteenpäin, Salon Keikkalijoiden kanssa olimme vertaisarvioimassa Petrin aikaisempaa hanketta Tredussa, kun mietimme yhdessä vähän humoristisestikin kaikkien alojen yhteistä Kilta-hanketta....Koska joukko kehittäjiä oli paikalla, eikä kukaan painanut jarrua tai puhunut järkeä, perustimme siltä istumalta "Ammattikillat"-facebookryhmän....

Pintakilta ja Keikkailu olivat ensimmäisinä mukana...

Tämän jälkeen nopeassa tahdissa Anu Konkarikoski saatiin toimintaan mukaan, sillä hän jatkoi Kroy-Troy hanketta Hannu Kuuselan jälkeen. Kävin esittelemässä Pintakiltaa monissa eri tilaisuuksissa, samaan aikaan keräten innostuneista ja asiasta kiinnostuneista opettajista mahdollista uuden hankkeen verkostoa. Anu mietti tulevan, uuden hankkeen muotoa ja mallinnusta Pintakillan periaatteiden mukaan. Kesäkuussa 2012 meillä oli Kiltakoulut-hankkeen perustamiskokous, jonne kutsuimme tapaamamme, kiinnostuneet ja omasta näkökulmasta soveltuvat opettajat. Tuolloin ei vielä ollut selvillä, onko hanke edes hyväksytty, mutta päätimme vakaasti joka tapauksessa aloittaa koulujen välisen yhteistyön, kävi miten kävi.

Kiltakoulut-hanke lähti käyntiin 2012 syksyllä

Anu Konkarikoski otti Kiltakoulut-hankkeen käsiinsä, itse jatkoin Pintakilta-toimintamallin kehittämistä.(Kehittämisen apuna toimivat Anne Rongas ja Keijo Hakala, joiden kanssa vaihdamme ajatuksia pedagogiikasta viikoittain) Ilman Anun ratkaisevaa työpanosta olisi koko Kiltakoulut-hanke jäänyt toteutumatta. Nyt Kiltakoulut II-hanke on meneillään ja uusia koulutusaloja liittyy mukaan omina kiltoinaan, myös opettajien täydennyskoulutusta ja vertaistukea silmällä pitäen on perustettu Opettajakilta.

Opettajakillan jäseneksi voi hakeutua opettaja tai opettajaksi opiskeleva, jota kiinnostaa oman työnsä kehittäminen.

Minulla on ollut onni saada vuosittain erittäin mukavat ja motivoituneet opiskelijat, joiden kanssa on innostavaa työskennellä. Ilman opiskelijoitani en olisi koskaan onnistunut näissä hankkeissani, sillä heitä vartenhan me työtämme teemme. Myös vaimoni Tiina on ymmärtänyt, mitä kehittäminen vaatii, vaikka arvatenkin hän välillä näkee "oranssia" kun höyryän Pintakillasta viikonloppuisinkin.

Kiitokset myös Ammattiopisto Tavastian johdolle sekä tietenkin lähimmille työkavereille, jotka joutuvat venymään aina kun itse olen poissa puhumassa Pintakillasta.

Miten erikoismaalarin ja Rahtarit Ry:n polut kohtaavat?

Sain muutama viikko sitten kirjeen Rahtarit Ry:n toimistolta. Siinä pyydettiin ilmoittamaan, jos en pääse Rahtareiden syyskokoukseen. Samassa kirjeessä kerrottiin myös palkitsemisesta, joka kohdallani ko. tapahtumassa tulisi osakseni.
Olin hämmästynyt kohdalleni osuneesta huomionosoituksesta, sillä olenhan jo lähes 9 vuoden ajan ollut opettajatehtävissä, pois "kartalta". Urani alkuajat erikoismaalarina liittyvät hyvinkin kiinteästi Rahtarit Ry:n kanssa tehtyyn yhteistyöhön, sillä ensimmäinen julkinen maalausnäytökseni oli juuri Rahtareiden Trucker's Festivaaleilla, Karjaalla.(olisiko ollut vuosi 1989?) Silloinen Rahtareiden puheenjohtaja Kimmo Puntti toimi nuoren maalarinalun tukijana tilaten maalauksia omalle yritykselleen ja järjestäen mahdollisuuksia näkyvyyteen Rahtarien tapahtumissa.

Tässä kaksi eniten erikoismaalarin uraani vaikuttanutta henkilöä, Tiina ja Kimmo, Lahden moottorimessut vuonna 1993?

Toinen suuri vaikuttaja erikoismaalarin urallani on tietenkin ollut vaimoni Tiina Virta-Välkkynen, joka on jaksanut kannustaa ja kestää taiteilijan oikkuja parinkymmenen vuoden ajan(oli pakko laittaa myös sukunimi, joka on aika energinen). Kun työkseni maalasin, Tiina hoiteli firman kaikki paperiasiat ja markkinoinnin, itselleni jäi vain mietittäväksi kunkin maalauksen suorittaminen ja siihen liittyvät haasteet. Monesti työn suorittaminen vaati myös tomeraa työnjohtoa Tiinan puolelta, muuten olisi jäänyt usea "rekka" ilman raitojaan.... Taiteilijan työ vaatii muusan aina taustalle, joka vuoroin tukee ja vuoroin vahvasti kannustaa... Palkinto kuuluu yhtä paljon Tiinalle kuin minullekin, tiiminä työtä tehtiin....

Truckers Festivals 1992,(tai 1993) Tiinan kanssa poseerataan juuri  valmistuneen Pinky-vanin edessä.

Kun Tiinan kanssa tavattiin ja Tiina jätti oman työnsä hypäten suureen tuntemattomaan yrittäjänä kanssani, alkoi yritykseni liiketoimintakin muuttua. Itse en ollut silloin markkinointihenkinen, joten Tiina laittoi liiketoiminnan markkinoinnin ja -hinnoittelun kohdalleen. Sanoipa jopa joku asiakaskin suoraan Tiinalle, että olen kyllä tehnyt kauppaa kiinalaisten, venäläisten ja amerikkalaisten kanssa, mutta en koskaan näin tiukan suomalaisen naisen kanssa.... Tosin pitkäaikainen asiakkuussuhde siitäkin lopulta kehittyi. Voisi sanoa, että Tiina vaihtoi varman ja vakaan uransa markkinointipäällikkönä epävakaaseen uraan erikoismaalausalan pienyrittäjänä.

Joskus messuilla aloittettu maalausprojekti, Tykkimäen lastenkärryt..

Kärryt takaa...

Anna-Kaisan 50 v. lahja, taisi olla lakka tuoretta kun lähdettiin sitä AK:n viiskymppisille viemään.. Tilaajana Saattokuljetus, Kimmo Puntti.

Volvo-projekti
Rahtareiden kanssa tuli kuljettua messuilla ja eri tapahtumissa melkein 15 vuotta, kunnes asetuin aloilleni "oikeaan työhön", Ammattiopisto Tavastiaan pintakäsittelyalaa opettamaan. Kuitenkin Rahtareiden kanssa vielä tehtiin yhteistyötä, sen tuloksena maalasimme opiskelijoiden kanssa Rahtarit Ry:n Volvo Miljö:n vuonna 2009 jälleen näyttävään kuntoon.(Auton kuvitus oli kärsinyt ja muuttunut moneen otteeseen vuosien varrella, yleensä Kimmon kanssa hiottiin autosta jokin osa eri messuilla ja vähän maalattiin...)

Lavan laidat olivat osittain mädäntyneet, haasteena oli saada eri materiaaleista olevat osat korjattua siten, että maalausjärjestelmä myös kestää.

Volvo hiomavärissä...

Kimmokin käväisi koululla tarkastamassa raidoituksen vaiheita...

Osastomme Tampereen Hot Rod & Rock Show:a 2009 näytti jostakin kulmasta enemmän Rahtareiden osastolta... 

Volvo valmiina luovutusta varten Ammattiopisto Tavastian pihalla... Osa maalauksista tehtiin vasta messuilla, kun aika loppui perinteisesti kesken....

Mutta muisteluista varsinaiseen asiaan, sain siis Rahtarit Ry:n jakaman muistolaatan parinkymmenen muun yhteistyökumppanin kera 40-vuotisjuhlan kunniaksi. Oli mukavaa nähdä vanhoja tuttuja vuosikymmentenkin takaa. Pääsimme ensimmäistä kertaa kunnolla Simo Riikosen kanssa keskustelemaan pidempään. Taisi vähän meidän jutuissa ohenne haista ja maali kuivua.....

Simo Riikonen ja allekirjoittanut poseeraamassa palkintojen kera.

Kiitokset vielä kerran Rahtarit Ry:lle tästä tunnustuksesta!

Opettamisesta..

Olen pohdiskellut opettajan motivaatiota opettamisessa. Oma kiinnostukseni pintakäsittelyalaan pitää työmotivaationi korkealla ja tietenkin nämä Pintakilta-oppimisympäristöön liittyvät kehitystehtävät omalta osaltaan luovat kiinnostusta työhön.

Havahduin kunnolla miettimään motivaatiota työssäni, kun keskustelin Kiltakoulut-kehittäjien kanssa aiheesta. Opettajalle tulee olla itsestäänselvyys, ettei motivaatiota voi kasvattaa opiskelijoille, jos oma kiinnostus opetettavaan aiheeseen on matala. Kun asiaa tarkemmin ajattelee, kovin moni opettaja ei välttämättä enää pala halusta tutkia ja tutustua aiheeseensa, vaan painelee vanhoilla kaavoilla eteenpäin. Koulujen arki vaatii jo niin paljon kaikkea muuta työtä kuin oman aihealueen opettamista...

Kuvassa oleva tiimin opettaminen on mukavaa oppilaiden kiinnostuksen ja innon vuoksi... Meillä pintakäsittelyssä on käynyt erittäin hyvä "tuuri" jo useana vuonna peräkkäin, oppilaamme ovat mukavia ja motivoituneita.

 On täytettevää lappusta ja kaavaketta jos minkälaisiin tilanteisiin, kasvatusvelvollisuuskin hiipii tuohon ammatin opettamisen rinnalle koko ajan enenevissä määrin.... Myös alaikäisten vanhempiin tulisi olla yhteydessä ja kaikille pitäisi miettiä yksilölliset opinpolut dokumentoiden ne vedenpitävästi mappeihin.... Tärkeitä asioita kaikki tietenkin, ja tottakai ne pitää hoitaa. Samaan aikaan luokkakoot tulevat suurenemaan ja ammatillisen koulutuksen rahoitusmallia luultavasti muutetaan kireämmäksi. Tämä yhtälö tarkoittaa enemmän töitä pienempään tuntimäärään, joten on helppo miettiä mistä päästä tämä on opiskelijan kannalta pois.

Joskus tuntuu, että paperin säilömiseen ei mikään tila riitä... Tämä kontti on onneksi vain maalattavana, ei opettajan papereiden säilömistä varten....

Toivotaan, että mahdolliset säästöt tulevaisuudessa eivät vie opettajan työnkuvaa liikaa paperinpyörittäjän suuntaan....

Sosiaalinen media, vallankäytön välinekö?

7.7.2012
Ajattelin liittyä erääseen perustettavaan yhdistykseen joka ajoi koulun kannalta hyvää asiaa. Ryhmä oli saanut jonkin verran julkisuutta ja itsekin pyysin saada liittyä ryhmään ammatillisen kiinnostuksen vuoksi. Ajattelin lisäksi saavani ryhmän kautta uusia kontakteja Kiltakoulut-idean kehittämiseen.
Ryhmän tarkoituksena oli siis ajaa tietyn asian kehittämistä koulumaailmassa. Viikon aikana ryhmään oli saatu noin 150 jäsentä, joista monet tuntuivat olevan mukana todella suurella sydämellä ja panoksella. Yllätys olikin suuri kun kehittämisen sijaan ryhmän perustaja ilmoitti että käykäähän liittymässä foorumille, yhdistyksen hallitus on jo valittu... Maksakaa myös jäsenmaksu tilille, jonka numero olikin kätevästi linkissä suoraan..... Käväisin linkin sivustolla, mutta en löytänyt yhdistyksen sääntöjä, joihin varmaan kannattaisi tutustua ennen jäseneksi liittymistä. Kymppi on kyllä nykypäivänä pieni raha, mutta jotenkin alkoi arveluttamaan tämän toiminnan eettisyys.

Monesti asiat nähdään värittyneenä oman mielipiteen kautta...

Päätin ottaa härkää sarvista, ja pyysin vähän lisäselvitystä suljetussa Facebook-ryhmässä maksuvaatimukselle linkittäen samalla asiaa koskevan lakipykälän luettavaksi. Nyt nämä suurella sydämellä mukana olevat alkoivat kommentoimaan kympin rahallisen arvon olevan niin pieni, että hyvän asian puolesta tämä pitäisi maksaa mukisematta, olihan vieläpä jonkun jäsenen alaikäinen lapsikin antanut omistaan puolet että vanhempi voi sen maksaa heti. Ryhmän perustaja kertoi olleensa niin kiireinen että ei ole ehtinyt kaikkea kertoa ryhmässä, mutta yhdistys on haettu jo rekisteriin ja yhdistyrekisteristä odotetaan vastausta. Kotisivutkin saadaan varmaan viikon sisään pelittämään. Kävin katsomassa yhdistyksen sivut, lopputulemana Puheenjohtajalla ja sihteerillä sama sukunimi.

Parin päivän päästä sivuille ilmaantui perustamispaperit ja varainhankintaa lisää. Kun tarkastin hallituksen koostumista huomasin että koko hallitus koostuu kahdesta avioparista.(sukunimien vertailun mukaan)

27.9.2013
Ylläoleva teksti on kirjoitettu yli vuosi sitten. En halunnut julkaista sitä silloin, koska koko juttu aiheutti melkoista kohinaa sosiaalisessa mediassa. Halusin pohtia oman kokemukseni kautta asiassa olevaa ristiriitaa. Sosiaalisen median avulla onnistuttiin masinoimaan hyvän asian varjolla mahtava joukkovoima, joka sai osan seuraajistaan lähes ääriuskonnolisen hurmostilan kaltaiseen joukkopsykoosiin; Kaikenlainen tosiasioiden tai poikkeavien mielipiteiden esittäminen ryhmässä tai ryhmän tavoitteista oli kiellettyä.

Ilmaisia lounaita ei ole, ja jotkin niistä näyttävät liian hyviltä ollakseen totta....

Kuvio näytti jonkin verran kehitystyötä työelämässä tehneen silmin hauraalta, sillä ilman kriittistä näkökulmaa mikään kehitystehtävä ei voi toimia. Suurin yllätys oli ryhmän jäsenten kiihkoisa ryhmän agendan ja johtohenkilöiden puolustaminen; Jos kritisoit, et kuulu joukkoon, olet siis ulkopuolinen ja paha. Netissä näppiksen takaa tämä asenne tuntui vielä vahvistuvan, joten hyvä asia, jonka ympärille yhteisöä oltiin perustamassa muuttuikin yhtäkkiä ahdistavaksi ja negatiiviseksi.

Mietin vain, että miten näiden "fundamentalistisesti" ryhmän agendaan uskovien kävi, kun taustatarina paljastuikin keksityksi ja varmasti elämässään jo aikaisemmassa vaiheessa pettyneet, tavallaan uuden hienon ja palvottavan asian löytäneet havaitsivatkin tulleensa ainakin osin huijatuiksi?

Jälkiviisaus tietenkin on helpoin viisauden laji, mutta pakko myöntää, että harkitsin vakavasti osioiden ottamista yhdistyksen aineistosta oman opetukseni tueksi. Uskoin myös itse aluksi taustatarinaan ja pidin yhdistyksen agendaa tarpeellisena ja hyvänä. Harmitti eniten, kun koko asian perusta paljastui keksityksi. Hyvän asian puolesta tehty mittava markkinointityö somessa ja vähän muussakin mediassa kaatui nopeasti negatiiviseksi julkisuudeksi.

Toisaalta hyvää tarinassa on se, että sain oman kokemuksen kautta toimiini mediakriittisyyttä, rajasin mitä sosiaalisessa mediassa kannattaa itsestään kertoa(ja opetan saman myös opiskelijoilleni). Taustatietojen ja lähteiden tarkastelun kriittisyys kasvoi kohdallani paljon. Suurin osa oppimateriaaleistani ja opetuksen suunnitelmistani on Pintakilta-wikissä, joten asiassa on paljon hyvääkin some-opettajuuden kehittämisen näkökulmasta.

Vauhtiviiikko sekä Kiltakoulut-seminaarissa Tampereella

Joni vauhdissa...

Olin muutaman opiskelijan kanssa Kiltakoulut 1. vaiheen päätösseminaarissa Tampereella viime viikolla. Oikeastaan koko viikko meni vauhdilla, sillä olin oman luokkani kanssa vain maanantain, Juha Viljamaa tuurasi loppuviikon.
Maanantaina sain seurakseni opeparin, Ari Kedonperän Kiipulan ammattioppilaitoksesta. Oli mukavaa kuulla kommentteja ja huomioita omasta opetuksesta. Tiistai ja keskiviikko meni aikuiskoulutuksen parissa, kävimme Arin kanssa tiistai-iltana pitämässä esitelmän opettajaoppilaille HAMK:ssa Sanna Ruhalahden kutsumana. Pintakilta-oppimisympäristö sai positiivisen vastaanoton heiltä.

Tiistaina aloitimme teorialla kynäruiskujen huollosta ym. Opiskelijat jakautuivat kahteen ryhmään, pinstriping-ja kynäruiskutiimeihin. True-flames oli kynäruiskuryhmän aiheena, ja ohjasin itse kynäruiskuryhmää, jonka tutorina toimi Raisa Saloniemi. Hän vastaa myös erikoismaalaustilan siisteydestä.

Joni Koivulahti, ykkösluokan nopeutettu opiskelija toimi aikuisten Pinstriping-osuuden ohjaajana. 

Joni on straipannut puoliammattilaisena jo kolmen vuoden ajan. Kiltakoulumainen opetustapa nostaa jo olemassa olevat osaamiset vertaisoppimisen kautta muidenkin ulottuville. Kiitos Joni hyvästä ohjauksesta! Harmillisesti en ehtinyt ottamaan paljoakaan kuvia kynäruiskumaalaus-opetuksesta, mutta tässä anti lähipäivien tekemisistä:

Jenni Lönnblad ja ensimmäinen liekkimaalaus...

Ammattitutkinto-opiskelijat straippaamassa, Ville, Marika ja Hellu.

Perustutkintolaisia mukana... Petri, Heidi, Mikko ja  Bodo

Opikelijoiden blogeista löytyy enemmän asiaa erikoismaalauksesta:
http://jennilonnblad.blogspot.fi/
http://paintintheass86.blogspot.fi/
http://johnnyspinstriping.blogspot.fi/2013/09/erikoismaalauspaiva-2.html
http://molsaheidi.blogspot.fi/
http://heisuu.blogspot.fi/

Joni straippasi Vuoden kilta 2013 kylttiin Asentajakillan logopalkin ja koristeli kyltin luovutuskuntoon.

Todella upea tuo Asentajakillan logo, yläpalkki maalattu siveltimellä...

Torstaina lähdimme Tamperetta kohti, opiskelijat "Tikrulla" eli Pintakillan omalla Nissanilla. Itse tulin Pintakilta-ATTO-opettajan, Anneli Vaasvainion kanssa omalla autolla, koska halusin päästää opiskelijat heti virallisen ohjelman jälkeen kotiin. Mukaan valikoituivat Osku, Anu ja Jori.(Jori teki aamulla nopean päätöksen, sillä kysyin kuka lähtee ja hän viittasi ensimmäisenä...)

Tikrusta ja Pintakiltalaisista tehtiin näköhavainto pari viikkoa sitten Salossa, sillä Keikkailijat suunnittelivat ja leikkasivat Asentajakillan kyltin. Pintakiltalaiset sitten viimeistelivät sen luovutuskuntoon....

Perille päästyämme alkoi melkoinen sutina, oppilaamme pystyttivät Pintakilta Tampereen työsaliin infopisteen, jossa he esittelivät Pintakillan toimintaa. Samaan aikaan Tampereen osasto näytti käytännössä miten maalataan ja lakataan. Itse pidin pienen puheenvuoron pelillisyydestä opetuksessa. Päivään mahtui monen eri Kiltakoulun toiminnallista esitystä ja näyttikin, että seminaarivieraat viihtyivät. Pintakillan taustavaikuttajat olivat myös hyvin esillä; Pintakillan oranssia vilkkui siellä täällä.

Anu Konkarikosken avajaissanat. Eturivissä Oulun Kiltakoulutoimijat, Sanna Brauer, Tapio Patrikainen ja Ville Bräysy

Asentajakillan esitys menossa, Tapio Hanhilammi kertoo opetusmenetelmistään.

Sanna Brauer, yksi Pintakillan vankoista tukijoista. Sanna teki Pintakiltaa tunnetuksi alkuvaiheessa. Kiitokset Sannalle vielä kerran!

Lisää Pintakillan taustajoukkoja, Anne Rongas ja Keijo Hakala, jotka omilla panoksillaan ottavat osaa Pintakiltamallin kehittämiseen lähes joka viikko. Mika Heinonen ja Petri Karisma ylläpitävät Metallikiltaa.

OPH:n Minna Taivassalo-Salkosuo puhui seminaarissa.

Salon visualistien osasto, taustalla Korikillan Sami Ruotsalainen ja korikiltalaisia.

Oulun Prosessistars-killan opettajanasu. Punainen takki näkyy hyvin työsalissa, tutoreillekin on oma värinsä.

Puukillan Ville Bräysy kertoo asiakastöiden haasteista oppilaitoksessa. Taustalla Pintakillan opiskelijat odottavat oman esityksensä alkua.

Sain kunnian luovuttaa Asentajakillalle Vuoden Kilta-palkinnon. Onnittelut asentajille!

Asentajakilta on tehnyt hienon työn, Tapio Hanhilammi ja opiskelijat ovat tunnustuksensa ansainneet!

Kyltti uusien omistajien hallussa...

Tikru Tampereen Pintakillan työsalissa...

Iltatilaisuudessa vaihdoimme kuulumiset. Pääsin ajamaan takaisin kotia kohti yhdeksältä, pysäköintisakkoa rikkaampana.(Taitavat kerätä siihen tunneliin varoja...) Kokonaisuutena päivä oli erittäin antoisa, oli mukavaa tavata muita kiltalaisia kasvokkain ja huomata Kiltakoulut-hankkeen vahvuus taas kerran:

“Yhteistoiminnallista, innostavaa, sosiaalisen median ja livetapaamisten kautta tapahtuvaa alati muuttuvaa oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien kehittämistä hyvässä seurassa, ollen enemmän kuin osiensa summa aktivoiden opiskelijat ja opettajat puhaltamaan samaan hiileen elinikäisen oppimisen, tutkimisen, ryhmäytymisen projektien ja positiivisen energian kautta ylittämään itsensä.”

Vuosi on käynnistynyt vauhdilla...

Edellisistä vuosista poiketen sain aloittavaan ryhmääni myös 10 aikuisopiskelijaa. Aluksi suuri ryhmä tuntui kovin haasteelliselta, mutta kiltakoulumainen ohjaustyyli tutoreineen auttaa kovasti. 
Perinteisesti meillä on tullut innostunutta ja mukavaa nuorta pintakäsittelijän alkua opiskelemaan, eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. Ensimmäisten viikkojen aikana oppilaat ovat olleet erittäin ahkeria, ensimmäiset asiakastyötkin ovat jo saaneet maalin pintaansa. Junan osiin on tutustuttu koko luokan voimin.

Tässä niitä "himoittuja" harjoituskappaleita...

Kesällä tuli huolta aiheuttanut viesti, sillä ammatillinen ohjaaja Marika Laine oli onnistunut telomaan jalkansa. Onneksi sain puhuttua TE-keskuksen asiantuntijan Mika Tonterin sijaistamaan Marikaa. Mika on toiminut aikaisemmin myös maalaamolinjan hoitajana sekä pintakäsittelyalan yrittäjänä, joten sain hengähtää helpotuksesta, varsinkin kun Mika suostui viettämään koko neljän viikon kesälomansa Pintakillan oppilaiden kanssa.

Mika Tonteri teoritunnilla. Mika piti hienosti yllä opiskelurauhaa osallistuen teoriatunneillekin.

Pintakilta-oppimisympäristön kehittäminenkin tuntuu saaneen uutta puhtia, sillä esittely- ja haastattelupyyntöjä tulee enemmän kuin koskaan. Mestari-oppipoikamallin ja sosiaalisen median välineiden käyttäminen opetuksessa ovat tässä ajassa helposti omaksuttavia tapoja opiskella. Näin opettajan näkökulmasta on hienoa taas saada motivoituneita ja asialleen omistautuneita opiskelijoita ohjattavaksi.

Kesätauko päättyy....

Ammattiin opettavana pyrin viettämään kesätauon järkevästi, noin työn kannalta. Tänä kesänä on tullut kokeiltua eri materiaalien soveltuvuutta osana pintakäsittelyä. Myös lomakin tuli pidettyä, kun kävin Flying Legends-ilmailunäyttelyssä sekä aiheeseen liittyvissä museoissa.

Pintakäsittelykokeilut painottuivat erikoismaalauksen puolelle. Olen pohdiskellut ja testannut vesiohenteisten maalien kanssa vesiohenteisia taiteilijatarvikkeita. Käytin mm. akryylivärien ja akvarellivärien ohenteena automaalauksessä käytettävää häivytykseen tarkoitettua sideainetta. Näin toimien pystyn varmistamaan kiinnyttävyyden sekä lakan tunkeutumisen maalatun kalvon läpi.(tämä on teoria, ensimmäiset työt odottavat vielä lakkausta.)

Tämä kuva hahmoteltu ensin kynäruiskulla, sen jälkeen tarkennettu vesiohenteista värikynää käyttäen, lopullinen tarkennus siveltimellä erittäin ohueksi ohennetulla automaalilla.

Tankin kuva viimeistelyä vaille.. Raidotus on tehty siveltimellä, kuten lähes koko tankkikin. Tämä on ylivoimaisesti isotöisin maalaus pitkään aikaan.....

Taiteilijatarvikepuolella pastelliliidut tuntuivat ensin melko haastavilta käyttää, mutta kun hankin myös pastellikynät, niin tarkkuus parani töissä huomattavasti...

Kuiva pastelliliitu "sotkee" työtilan melko nopeasti.... pöly on hyvä puhallella pois työn päältä aika ajoin...

Mallikuva ja hahmottelua..

Röpeloinen taidepaperi lisää haastavuutta...

Sävytys onnistuu yllättävän samoin tavoin kuin kynäruiskullakin.. Pastellivärit sekoittuvat keskenään helposti paperilla..

Lisäsin vielä automalliin kuuluvan toisen takavalon mallikuvasta poiketen.(rajaus oli liian tiukka) Viimeistelyssä käytin myös vesiohenteisia puuvärejä, jotta kuvaan sai riittävän tarkkoja rajauksia.

Ilmailunäyttelyssä tuli rentouduttua kunnolla, saaliina reissulta n. 3000 valokuvaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita autoilusta Enlannin vasemmanpuoleisessa liikenteessä.... Onneksi kaverini CH osasi ajaa mallikaasti... Otimmekin tavaksi toimia siten, että toinen neuvoi koko ajan navigaattorin lisäksi minne mennään, jolloin kuskin tarvitsi vain muistaa ajaa vasemmalla... 

Tässä yksi onnistuneimpia otoksia reissusta... Voisi olettaa, että piakkoin alkaa ilmestymään ilmailuun liittyviä tauluja tuotantoon...

Ensi viikolla pääsee jo onneksi töihin, odotankin innolla ensimmäistä aikuiskoulutuspäivää.(Tervetuloa 2012 aloittaneet aikuisopiskelijat kouluun!!)